Lapsena istuin Lahden kaupunginteatterin katsomossa katsomassa toinen toistaan ihanampia lastennäytelmiä ja haaveilin olevani jonain päivänä itsekin samalla lavalla. Noista esityksistä sain teatterikipinän, joka ei ole hellittänyt vieläkään. Nyt, noin 35 vuotta myöhemmin, lapsuuden unelmani toteutuu, kun Lahden kaupunginteatterissa saa ensi-iltansa Tiltu ja Lettu ja leikkimökin asukas -näytelmä, jossa olen mukana kertojana ja pertinjuntin nukettajana.
Tiltu ja Lettu ja leikkimökin asukas -näytelmä kertoo unelmoinnista: ”Unelmointi, se on Lenni Keinosen Ihmekonttorin opeista suurin.” Rintataskuun asettuneen taskukaihon voi saada muuttumaan perhoseksi, kun uskaltaa unelmoida. Itse olen monesti ajatellut unelmoivani liian suuria, mutta nyt yhden suuren lapsuuden unelman toteutuessa, tuntuu erityisen tärkeältä, että olen uskaltanut tehdä niin.
Miksi ”sydän pakahtuu”, kun pääsen lapsuuteni teatterin näyttämölle?
Työskentely suuressa teatterissa ei ole kovasti poikennut siitä mitä olen tehnyt jo pitkään. Tiedän, miten teatteriesityksiä valmistetaan ja yleisön eteen meneminen on tuttua. Suuren talon prosessit ovat sooloteatteriin verrattuna massiiviset, mutta samoja asioita tehdään kummassakin, jotta esitys tulee esitettävään kuntoon ja yleisö löytää sen. Eniten työ on eronnut siinä, että Tiltussa ja Letussa olen hoitanut vain omaa tonttiani. Suuren talon ihailu on sekin ehtinyt lapsuusvuosista haalenemaan ja nykyään arvostan enemmän tekijöitä ja teoksia, kuin seinien suuruutta.
Eniten sydäntäni pakahduttaa, kun ajattelen matkaa, jonka olen saanut taivaltaa unelmani perässä. Matka on ollut täynnä suuria ja pieniä hetkiä. Pieni tyttö katsomassa Köyhää ritaria, Prinsessa Ruususta, Korppia ja Korvenveikkoja ja unelmoimassa näyttelijän ammatista. Sama tyttö nuorena naisena itkemässä pettymystään, kun koulujen ovet eivät auenneet. Tyttö naisena kulkemassa uusista ovista, innostumassa, pettymässä, etsimässä ja löytämässä. Oppimassa ja kasvamassa pitkin matkaa. En olisi mitenkään voinut lapsena kuvitella matkaa tällaiseksi. En olisi voinut kuvitella, että matka on lopulta tärkeämpi, kuin yksittäisten unelmien saavuttaminen. Kuitenkaan ilman lapsuuden unelmaa matkani ei ehkä olisi ollut mahdollinen ollenkaan.
Olen todella kiitollinen, että unelmani toteutuu näin konkreettisesti. Vielä kiitollisempi olen kuitenkin siitä, että olen saanut olla osa lämmintä ja turvallista työyhteisöä, johon minut vierailijana on otettu avosylin vastaan. Olen päässyt koettelemaan taitojani nukettajana, oppimaan ihan uuden nukketekniikan ja haastamaan aivojani tehdessäni noin sataa asiaa yhtä aikaa. Olen iloinen, että taitavan ammattilaisjoukon yhteistyön tuloksena on syntynyt näytelmä, jota katsoessaan taas uudet lapset saavat keksiä omia unelmiaan.
Onneksi unelman toteutuminen ole loppu. Se on piste, jonka jälkeen alkaa uusi lause. Minunkaan matkani ei lopu yhden unelman toteutumiseen, vaan jatkuu kohti uusia unelmia, askel kerrallaan kävellen, hyppien ja joskus kompuroiden.
”Kaikilla meillä on joskus kaihoja taskussa, isoja tai pieniä, sehän kuuluu elämään se. Yhtenä päivänä sitä on kuin pieni arka mytty ja toisena ehkä jo siivillään.” – Taru Viinikainen
Tiltu ja Lettu ja leikkimökin asukas
- Kesäinen leikin ylistys
Tiltun ja Letun kotipihaan nousee vihdoin kauan kaivattu leikkimökki, jossa voi leikkiä päivät pääksytysten kotia ja kioskia ja autopurkaamoa ja ja… Mutta hetkinen! Miksi Tiltulla kasvaa höyheniä kainaloista ja Letulla on yhtäkkiä häntä? Ja kuka on tuo erehdyttävästi puutarhatonttua muistuttava ukkeli ja miksi hän on asettunut taloksi upouuteen leikkimökkiin? Isää ja äitiä ei saada illalla mitenkään nukkumaan, jos ne äkkäävät mitä leikkimökissä oikein tapahtuu.
Eero-näyttämölle syntyy kesäinen paratiisi, jossa ongelmat ovat lasten kokoisia. Pihaan muuttanut pertinjuntti ja hänen taikansa heräävät henkiin myös nukketeatterin keinoin.
Nukketeatteritaiteilija Terhi Tuomikko nukettaa pertinjunttia.
– Nykynukketeatterissa nukettaja on usein näkyvissä näyttämöllä, kuten minä Tiltu ja Lettu ja leikkimökin asukas -näytelmässä. Nukketeatterin taika mahdollistaa sen, että katsoja kokee nuken olevan elossa ja pystyy lähes unohtamaan nukettajan olemassaolon, kertoo Terhi Tuomikko.
– Nukketeatterin taika piilee huomion antamisessa nukelle. Nukkeen suunnataan täysi huomio ja katsotaan maailmaa sen silmien kautta.
Hurmaavan Tiltu ja Lettu lastenkirjasarjan takana on heinolalainen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Taru Viinikainen. Näytelmä perustuu kirjoihin Leikkimökin asukas ja Taskukaihon tapaus.
KIRJAILIJA Taru Viinikainen
ALKUPERÄINEN PIIRROSKUVITUS Oili Kokkonen
OHJAUS Tommi Kainulainen
LAVASTUS Tiina Hauta-aho
NUKET Pia Kalenius
PUKUSUUNNITTELU Riikka Manni
VALOSUUNNITTELU Jouni Nykopp
MUSIIKKI JA ÄÄNISUUNNITTELU Tatu Virtamo
MASKEERAUSSUUNNITTELU Laura Pasanen
ROOLEISSA Annukka Blomberg, Mari Naumala, Jari-Pekka Rautiainen, Nenna Tyni, Terhi Tuomikko