Esityksen jälkeen pienet kädet huitovat ilmassa kommentointivuoroa pyytäen. Juuri päättyneen esityksen aikana on kuulunut riemun kiljahduksia, naurun remakoita ja pieniä ohjaavia huudahduksia päähenkilölle. Nyt saa oikein luvan kanssa kysyä ja kommentoida esitystä: ”Mistä tuli salaman välähdykset?”, ”Miten valot vaihtoivat väriä?”, ”Miksi Ukkosen poika kiukutteli Tuuvelle?” ja ”Miksi kaikilla oli erilainen ääni?”.
En osaa päättää kumpi on ihanampaa: kuulla yleisön eläytyvän esitykseen vai keskustella lasten kanssa heidän havainnoistaan esityksen jälkeen. Molemmat ovat suoraa palautetta yleisöltä ja molemmista saan vahvistusta sille, että työlläni on suuri merkitys.
Aloitin juuri Lastenkulttuurikeskus Efektin tarjoaman 20:n esityksen kiertueen. Joka syksy päijät-hämäläiset lapset pääsevät nauttimaan erilaisista esityksistä ja taidetyöpajoista, kun Efektin kulttuurivierailijat vievät taidetta päiväkoteihin ja kouluihin. Kulttuurivierailut mahdollistavat taide-elämykset kaikille lapsille riippumatta vanhempien innostuksesta tai taloudellisesta tilanteesta ja tukevat taide- ja kulttuurikasvatusta. Lisätietoa Lastenkulttuurikeskus Efektin toiminnasta.
Miksi sitten on tärkeää, että taide-elämykset ovat kaikkien saatavilla? Yksinkertaisesti siksi, koska taiteen hyvää tekeville vaikutuksille on syytä päästä altistumaan ihan jokaisen. Taide auttaa ymmärtämään maailmaa, toisiamme ja itseämme. Se tekee tuntemattoman tutuksi ja auttaa katsomaan tuttua uusin silmin. Taide antaa uusia näkökulmia ja avaa portteja inhimillisyydelle ja empatialle.
Jos ajattelen Ukkosen poika -esitykseni antia pikkuiselle katsojalle päiväkodissa tai koulussa, vahvistuu käsitykseni siitä, että työlläni on suuri merkitys. Kiukutteleva Ukkosen poika antaa samastumisen kohteen, jonka kautta voi turvallisesti pohtia kuinka fiksua tavaroiden paiskominen on, mutta myös huomata, ettei kiukku ole maailman loppu. Tuuve antaa esimerkkiä siitä, kuinka omalla toiminnallaan voi ratkaista ongelmia ja kuinka toisten auttaminen tuo usein itsellekin hyvän mielen. Isojen tunteiden käsittelyssä taide on hyvä väline.
Eräällä nukenrakennuskurssilla opettajamme, nukketeatteritaiteilija Rainer Kaunisto, kertoi, että tekee lapsille vain sellaisia esityksiä joissa on onnellinen loppu. Hänen johtotähtensä on tehdä esityksiä, joiden avulla lapsi voi jaksaa pimeän yön läpi aamuun. Rainerin ajatus teki minuun suuren vaikutuksen ja olen antanut sen ohjata myös omaa työtäni. Lapsilla on erilaisia tilanteita ja olosuhteita kotona, koulussa ja ihmissuhteissa. Kaikilla ei ole ystävää, jonka kanssa nauraa, eikä kaikilla ole syliä, johon mennä kun pelottaa. Minun tehtäväni ei ole lisätä taakkaa, vaan keventää sitä: tuoda iloa ja toivoa - ja se jos mikä on merkityksellistä työtä!
Kaikissa kunnissa ei ole tahoja, jotka tarjoaisivat päiväkodeille ja kouluille esityksiä ja vanhempaintoimikunnat ovat usein avainasemassa kulttuurivierailujen toteuttamisessa. Kuulutko vanhempaintoimikuntaan tai haluaisitko vinkata sellaiselle Teatteri Tuomikosta? Ota minuun yhteyttä, niin suunnitellaan yhteistyötä!
Aurinkoa ja iloa!
Toivottaa, Terhi